Ravintoloiden asiakasmäärät turvallisuusriski

Tiistai 22.6.2010 klo 11:25 - Markus Salomäki

Kymen Sanomat uutisoi (22.6.2010) Kotkarock festivaalien tuoneenväkeä myös paikallisiin ravintoloihin. Kerrottiin että väkeä oli tavanomaista enemmän, minkä ymmärtää tällaisen tapahtuman yhteydessä.

Jäimme kuitenkin kaveriporukassa ihmettelemään kapakoiden turvallisuuden puutetta. Olimme seurahuoneella "jatkoilla" ja tuolla todella huomasi, että väkeä oli tilaan nähden aivan liikaa. Porukkaa sai suorastaan työntää edeltään syrjään jos halusi tilassa liikkua esimerkiksi wc tilaan tai tiskille.

Ainakin Seurahuone on yrittänyt kaiketi pitää tungoksen kurissa, se oli pääteltävissä törkeän kalliista sisäänpääsymaksusta. Tässä tungoksen torjunnassa ei tuokaan auttanut, saati portsarilla ollut mitään tajua väen määrästä mitä ravintolassa sisällä oli. Olihan portsari ovella "laskemassa" väkeä, mutta sisällä katsellen tuokin oli vain silmän lumetta, koska väkeä oli paikalla varpaat toistensa kengänkannassa kiinni, kylki kyljessä.

Tästä edellä kuvatusta johtuen, tekeekin mieli pohtia ravintoloiden vastuuta asiakkaiden turvallisuudesta. Jos tuollaisessa väentungoksessa tapahtuisi jotain, oli se sitten tulipalo tai muu esimerkiksi sabotaasin aiheuttama onnettomuus, kuinka moni voisi tuollaisesta tilasta selvitä? Mahdollisen paniikin sattuessa tuskin kovin moni. Tästä esimerkkinä muun muassa Göteborgin diskopalo 29. lokakuuta 1998. Tuolloin yli 200 henkilöä joutui sairaalaan, 61 kuoli.

Millainen on meillä Suomessa turvallisuus baareissa tai muissa yleisötapahtumissa, etenkin sisätiloissa? Ravintoloiden rahanahneus ja ylitäyteen buukatut tilat eivät mitenkään voi onnettomuustilanteessa olla turvallisia poistua - uhreja tulisi enemmän kuin muutama.

Kannattaisiko meilläkin pyrkiä turvallisuuteen tuon rahanahneuden sijaan.

Posti - tai Itella tutkii

Keskiviikko 31.3.2010 klo 15:04 - Markus Salomäki

Itella alkaa avata kirjeitä ja lähettää niitä sähköpostitse

"Myös rakkauskirjeet avataan ainakin kokeiluvaiheessa"

Johan on markkinat - ensimmäinen ajatukseni kun luin uutisen otsikon. Posti siis alkaa puolestamme lukea meille tulevat kirjeet ja skannata ne sähköisesti, jotta saisimme ne sähköpostilla kotiin.

Halpa keino (?) tosin tuskin kovin hyvä. Onneksi tuo koskee vain vapaaehtoisiksi lupautuneita, ei siis minua. Itse en näkisi mitään syytä, miksei jo nykyisillä postin maksutaksoilla saisi posteja kotiin kannettuna. Vai haluanko edes että joku jossain lukee postini ennen minua. No ehkei ihan lue, mutta skannaa kuitenkin, eikä mikään tosiaan takaa etteikö lukisi myös. Väittävät mitä väittävät. Tokkopa tuo skannaaminen ynnä muu työ ilmaista on jos asiakkaille jaetaan koneet ja nettiyhteydetkin. Eiköhän taas normi kuluttajan harmiksi saada syytä nostaa postimaksuja reilusti ylös. Kyllä mennään taas metsään ja kunnolla.

Mikä lopulta takaa sen että luottamus ja kirjesalaisuus säilyy tällaisessa palvelussa? Ei mikään. Tämän "takaa" vain Postin oma sana, mutta eipä se ole kyennyt jakajienkaan luotettavuutta koskaan täysin takaamaan. Miten siis voisi odottaa että tällaisessakin asiassa kirjesalaisuus olisi sillä tasolla kun se kuuluu. Inhimmillinen erehdys on aina inhimmillinen erehdys. Ja ihminen on luonnostaan utelias. Hmm...no pitäisiköhän hakea uutta työtä...no vitsi vitsi...

Yllä puhun Postista yrityksenä. Tarkoitan toki Itellaa vai mikähän se olikaan. Viimeaikoina Kotkassakin väännetty kättä muun muassa
Careasta ym jotka tarkoittavat ehkä jotain, ehkä ei, ei noista nimistä aina tiedä mitä mikin edustaa. Niin, arvatkaahan mitä tuo Carea siis pitää sisällään. Pitäisiköhän ottaa selvää itsekin.

Nettiadressi hyvän asian puolesta!

Lauantai 13.3.2010 klo 10:29 - Markus Salomäki

Laittelenpa tiedoksi kaikille oheisen nettiaddressin hyvän asian puolesta. Mikäli tunnet asian hyväksi, käyhän allekirjoittamassa, huolimatta siitä että asia koskeekin Tamperetta.

 

*****välitetty viesti alkaa*****

Liitteenä oleva vetoomus on toimitettu Tampereen kaupunginhallituksen jäsenille ja varajäsenille, sekä valtuustoryhmille. Lisäksi vetoomuksesta on laadittu nettiadressi, jota toivotaan jokaisen jakavan omaan verkostoonsa.

 

VETOOMUS

Kaupunginhallitus on käyttämässä otto-oikeuttaan sosiaaliasemien lakkauttamisasiassa todennäköisesti kokouksessaan 15.3.2010.

Kuntalaisista kaikkein heikoimmassa asemassa olevat käyttävät sosiaalityön palveluita. Lastensuojelun tarpeessa olevat lapset ja heidän vanhempansa, vähävaraiset, työttömät, päihde- ja mielenterveysongelmaiset jne. eivät itse jaksa tai osaa puolustaa oikeuksiaan.

Kaupunginhallituksen on päätöksellään turvattava sosiaalityön palvelut kuntalaisille tasapuolisesti niin, että sosiaaliasemia ei lakkauteta. Vain muutaman sosiaaliaseman säilyttäminen ei ole palveluiden käyttäjien näkökulmasta tasapuolista vaan palveluiden saatavuus riippuu silloin siitä millä alueella asuu. Suunnitelluilla toimenpiteillä heikennetään merkittävästi palvelujen tarvitsijoiden oikeuksia ja rikotaan EU-direktiivin ohjeita lähipalveluiden sijoittamisesta.

Vetoamme kaupunginhallituksen jäseniin, ettei sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten asemaa edelleen kohtuuttomasti heikennetä. Alueellisina palvelut ovat sosiaalityön asiakkaiden saavutettavissa ja alueellisilla sosiaaliasemilla työntekijät tuntevat alueiden erityispiirteet. Yhtään sosiaaliasemaa ei pidä lopettaa.

 

Tampereella 11.3.2010

 Pelastetaan Tampere asukkaille –liike

www.tampereasukkaille.fi

 

Adressi löytyy osoitteesta: http://www.adressit.com/tampereen_sosiaaliasemat

   *************************

 PS. Laittakaahan eteenpäin kaikkialle minne vaan tiedätte. Linkki tärkeä!!!  Yritykset, yhteisöt, yksityiset, sukulaiset, ystävät, facebook kamuille, keskustelupalstoille, kotisivuillenne jne jne. Työryhmämme ja liikkeemme puolesta kiittäen.

*****Välitetty viesti päättyy*****

Poliitikon yksityiselämästä

Perjantai 5.2.2010 klo 11:53 - Markus Salomäki

Tuleeko poliitikon (tai tässä tapauksessa tulevan poliitikon??) varjella yksityisyyttään. Saako tuoda julki arkielämän sattumuksia vai tuleeko ne pitää vain oman piirin tiedossa? Miksi siis ajojahti jonkin lautakasan vuoksi on päässyt syntymään? Enkä nyt puhu mistään omasta lautakasasta vaan jokainen tietää mistä puhun.

Pääpointti näissä ajatuksissa on saamani kritiikki (kritiikki toki tervetullutta) blogikirjoituksistani. Liian henkilökohtaista tekstiä. No ehkä on, mutten ole pyrkinytkään pitää omaa elämää selkeästi erossa niin, että vain se poliittinen puoleni näkyy ulospäin. Ne jotka asunnossani on viimeaikoinakin käyneet, tietävät mistä puhun. Ja jos saan vaikka ylinopeussakot, saako siitä kirjoittaa julkisesti vai ei?

Voisin jatkaa loputtomiin listaa asioistani. Toki itsekin tarvitsen omaa aikaa, hetkiä jolloin on hyvä vain olla vastaamatta puhelimeen tai olla avaamatta ovea kenellekään. Ehkä niistä kirjoittelen, ehkä en. Kuitenkin oman harkintani mukaan. Siispä kaikki muutkin tekstini, täällä blogissa ja muuallakin on harkittuja tekstejä. No ei ehkä suutuspäissäni kirjoitetut palautteet ole aina loppuunasti harkittuja, mutta herättävät vastapuolen toimimaan, ellei muutoin asia tule hoidetuksi.

Siispä "Quod scripsi, scripsi" eli suomeksi "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin"

 

Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen sanoikin asiaan liittyen Image lehdessä 10/06 seuraavasti;

"Mutta blogi on sellainen leikkikenttä. Tavallaan yksityinen alue, joka on avattu kiinnostuneille. Se ei tyrkytä itseään, ei tipahda kellekään
postiluukusta. Sinne tulee ken tulee."
(kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen - Image 10/06)

Pasin blogin löydät täältä: http://janiksenselka.wordpress.com/ 

 

Poliisin kanssa "hankaluuksia" Karhuvuoren illassa...

Sunnuntai 27.9.2009 klo 19:31 - Markus Salomäki

Karhuvuoren pimeydessä koettua...


Niinpä niin. Karhuvuori on kai maineensa veroinen paikka. Sain ajatukseeni lähteä irroittelemaan autoni kasettisoitinta ja tietenkin jo illan pimennyttyä. Ei kerinnyt aiemmin.

Kaikessa rauhassa siis kadunvarressa irroittelin soitinta. En kiinnittänyt huomiota ohikulkijoihin sen enempää. Ohitseni meni muutamakin auto tuona aikana jona näpräsin autossani. Yksi auto kääntyi kadun päässä ympäri. Takaisin tullessaan se parkkeerasi taakseni kadun varteen ja tuikkasi pitkät valot päälle. Melkei jo hermostuin. miksi tuikkia pitkillä kun parkkeeraa. Jatkoin kuitenkin soittimen irroitusyritystä. Hetken perästä ikkunaani koputti joku joka sohi taskulampulla silmilleni... (perrr..)

Vaan osoittautui tuo poliisiksi. Olivat kiinnittäneet huomion minuun kun illan jo pimennyttyä joku koplaa autossa. No siinä tovi selvitettiin asiaa. Pitipä tuo ajokorttikin näyttää. (Onneksi oli mukana, kun asunnostani olin juuri tullut). Selvittivät että olen kyseisen auton haltija ja olivat tyytyväisiä, minkä jälkeen poistuivat paikalta. Kyllä hetken sydän hakkasi, huolimatta siitä, että luvallisella asialla olinkin. No soitin jäi kiinni yhä, on pirun tiukassa, enkä uskalla väkisin riuhtoa ettei tuo etupaneli hajoa. On minulla asianmukaiset irroitusvälineet, ei siinä mitään, mutta on niin tiukassa tuo soitin ettei sitä vain saa irti.

Niin, autossani tuli ostohetkellä kasettisoitin. Nyt pyrin löytämään siihen cd-soittimen. Toinen vaihtoehto on, että liitän siihen hyvän ipodin (hankkimatta). Yritin juuri siksi saada tuota soitinta irti, että näkisin, millaiset liittimet takana on, saako tähän ipodia tai muuta mp3 soitinta. Kännykässä on niin huonot kaiuttimet, ettei sitä paljoa tule musiikinkuunteluun käytettyä kuin satunnaisesti.

Ford KA:han on siitä pirullinen auto, ettei tähän käy kuin oma "integroitu" soitin tuon muotoilunsa vuoksi. Näitä KA -mallin soittimia ei usein tule eteen mutta ostelen kun sopivan hintainen tulee eteen. Tai kävisin ostamassa vaikka Fordin liikkeestä kun saisin vain tämän nykyisen kasettisoittimen irti. Vielä en ole onnistunut vaikka parinakin iltana tuota nykinyt... ja soittimen takaa ei mahdu käsin työntämään...prrr...menee hermot tämän kanssa.

Remonttia ja politiikkaa

Torstai 20.8.2009 klo 14:20 - Markus Salomäki

Tervehdys taas…

Olen taas ollut kiireinen viimeaikoina. Päivät täällä töissä ja illat useimmiten Haminassa remontoin hyvälle ystävälle hyvässä tiimissä studio tiloja. Ei niistä tällä hetkellä enempää.

Sunnuntaina olimme Kilpeläisen Veijon kanssa edustamassa  Imatralla KD:n kymenpiirin kesäjuhlissa. Väkeä oli liikkeellä kourallinen, mutta tapahtuma oli mielestäni silti onnistunut. Ja ruoka oli hyvää, vaikken tarkkaanottaen tiennyt mitä oli =)

Alun Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin alakertaan ohjelmallisen ruokailun pariin. Nyt en pahaksi onneksenikaan muista näiden esiintyneiden neitosten nimeä. Kaksostytöt Meri ja Tuuli. Olikohan sukunimi Wahlman ? Tästä en siis aivan varma ole, huono muistikuvani.

Vain murto-osa (7+opas)  meistä lähti ulos kierrokselle kun tihkui vettä. Jos sää olisi ollut parempikin, olisi varmasti kävelty kosken rannoillakin. Pakko myöntää, Imatra on näkemisen arvoinen kaupunki. Kävin siellä jo kesälomallani ja aion lähteä jossain vaiheessa ihan perusteelliselle valokuvausreissulle käymään.

Nyt taidan “lopetella lyhyeen.” Eli väsyttää melko tavalla, mutta lähden kohta työpäiväni päätteeksi siitä huolimatta jatkamaan remonttia. Paljon on vielä tekemättä.

Räiskettä ja pauketta Karhuvuoren aamuun...

Keskiviikko 29.7.2009 klo 10:28 - Markus Salomäki

Illalla hiosti ja pilveä nosti taivaalle. Taitaa tulla ukkonen yöksi – näin ajattelin kun kannoin maitopurkkeja illalla lähikaupasta kotiin. Vaan enpä arvannut että pauke ja räiske voi olla aamuyöstä jotain ihan muuta...

 

Herään aamuyöllä joskus puoli neljän maissa ulkoa kuuluvaan paukkeeseen ja räiskeeseen. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt ukonilma on päällä, joten helteen vuoksi auki pitämäni tuuletusikkunat piti nousta laittamaan kiinni. Makuuhuoneen ikkunaa sulkiessani, tien toiselta puolen koivujen takaa nousi taivaalle mustaakin mustempi savu. Hätkähdin tilannetta. Ensimmäinen ajatus oli, että koko kerrostalo palaa. Ei kun hiukset vedellä kokoon yön jäljiltä, vaatteet niskaan ja avaimet ja kännykkä kouraan. Ja ulos. En huomannut ottaa parempaa kameraa mukaani, vain kännykän kamera mukana.

 

Näytti palo tulevan kerrostalon takaa, joten ajattelin sen olevan ala-Ruonalassa. Kiersin Karhuvuoren mäkeä alas ja Ruonalan Siwan kautta kohti savuvanaa. Pian palopaikka löytyikin Loitsutien kerrostalon takaa, Peiponpolulta. Alkuun juttelin muutaman katsomaan tulleen ihmisen kanssa. Arvailtiin, palaako talo vai roskakatos. En itsekään arvannut mennä lähemmäs ennen kuin huomasin ihmisiä talojen välissä. Kiersin muutaman talon takaa ja pääsyin Peiponpolun toiseen päähän, vajaan sadan metrin päähän itse kohteesta. Palokunta muuten saapui paikalle vasta kun olin jo Ruonalan Siwan kulmilla. (paloasema hajautettuna jonnekin Karhulaan väliaikaisesti).

 

Siinähän se. Räjähtelyt oli bensatankkeja joita tunnin aikana paukkuikin useaan otteeseen. Paikat ja autot oli liki loppuun palaneita, eli vain jälkisammutushommat enää käsillä. Tuulen suuntaa kiitteli paikallinen palomestari. Toinen suunta tuulelle ja olisi liekit nuolleet kerrostalon seinää.

 

Autoja meni 18 ja talleja kolme. Kaikkineen vahingot arvioitiin satojen tuhansien arvoiseksi. Palo lienee tahallaan sytytetty. Näiden tallien välissä oli reilun kahden auton levyinen pikitie ja molemmin puolin paloi maantasalle.

 

Lähdin viiden maissa kahvin keittoon seurattuani tätä liki tunnin. (No ihmisellä nyt vain on luontainen uteliaisuus...heittäkää ensimmäinen kivi jos olette synnittömiä...). Kuuden aikaan lähdin sitten töihin. Ironista?? Tuolla samalla paikalla jossa aamuyöstä musta savupatsas peitti tienoon, näkyi nyt vain aamun nouseva aurinko. Mieleeni tuli loppusanat Tuntemattomasta Sotilaasta; ”Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.”

 

Lähetin kuvan Ilta-Sanomiin lukijan kuvapalveluun. Melkotiukasti (tai ehkä tulkitsen väljemmin) tuolla ehdoissa lukee seuraavaa: ”Lähetetyn kuvan tai videon jälleenjulkaisu ja edelleenluovutusoikeudet siirtyvät Ilta-Sanomille (Sanoma News oy). Sen verran väljästi tulkitsen tuota, etten luovu kuvan lähetys- ja myyntioikeudesta itse täysin. Laitoin kuvan myös Iltalehteen ja Helsingin Sanomiin, onhan minulla oltava ottamaani kuvaan tekijänoikeudet. Puolestani saavat jakaa tuota kuvaa Ilta-Sanomistakin käsin, mutten silti hyväksyisi sitä, etteikö tähän levittämiseen ole minullakin oikeudet.

 

Nyt. Kello on 10.22. Lukijan kuvani on julkaistu sekä Ilta-Sanomissa että Iltalehdessä.

 

Kuvassa sammutuksen loppuvaihetta...

 

Kuulumisia jälleen

Tiistai 28.7.2009 klo 10:33 - Markus Salomäki

Jälleen bloggailen =)

 

Siitä on taas luvattoman kauan aikaa kun viimeksi kirjottelin. Nyt tosin on kiitettävästi ollut taas menoja. Päivät töissä kesäloman jälkeen ja iltaisin jos jotakin puuhaamista sekä kotosalla että harrastusten parissa. Palaan tuohon kesälomareissuun myöhemmin kun vain jaksaisi muistaa.

 

Kerrotaan, että sähköinen henkilökortti on vastatuulessa. Nykyiset saavat jäädä käyttöön kunnes vanhenevat, mutta uusia ei kannata enää anoa kun kerran on tiedossa palvelun lakkautus lähimmän viiden vuoden säteellä. Itselläni tuollaista ei ole, juuri palvelun vähyyden vuoksi. Ei se ole minulle tarjonnut sellaista, miksi sen olisin hankkinut. Samat palvelut saa pankkitunnuksin. Paitsi tietenkin matkustelu, mutta minulla on vielä viitisen vuotta passi voimassa, joten eipä tuollekaan ominaisuudelle käyttöä olisi. En jää tuollaista korttia kaipaamaankaan. Jos olisivat tosissaan kehittänyt palveluita sen ympärille, olisi se ehkä saatukin laajemmalle käyttäjäkunnalle, nyt se vähän kävi kuten Iisakin kirkolle...jostain on varmasti vielä jalkalistan pala poissa. Älkääkä katsoko minun keittiötäni liian tarkkaan. Keittiöremontti valmistui maaliskuun lopulla ja yhä on jalkalistat laittamatta. No aikaa on.

 

Pari viikkoa ollut jo töissä kesäloman jälkeen ja hyvältä näyttää. Komennusmiehiä töissä jokunen meilläkin ylimääräisinä ja pakkolomilla ei ketään. Työmaita kuulemma on, joten ei pelkoa pakkolomista. Toki edellyttänee sitäkin, ettei rakennushankkeita pistetä jäihin.

 

Yksi työmaa ei lopu, ei pysähdy ikänä. Nimittäin Kotkan Jylpyllä olevan paloaseman remontti. Iisakin kirkko tämäkin. Tuossa yhden kaverin kanssa juteltiin (on henkilökuntaa) ja kuulin ettei nytkään tehty remontti vieläkään riitä. Jotain hiukkasia ilmassa enempi ja vähempi. Lisäksi joistain ikkunoista ja saumoista vuotaa kai liiaksi. Ei hyvää päivää! Miksei voida kerralla tehdä kuntoon jos kerran tehdään. No työllistävä vaikutus niin sanoakseni. Järjetöntä tuhlausta kun ajattelee... kaverilta kuulin, että remontti on jo nyt maksanut ainakin (siis ainakin!) kahden uuden paloaseman hinnan. Ja me veronmaksajat sen maksamme. Olisi vain kerralla tehty uusi asema ja kunnolla, mutta kun ei niin ei.

 

Ei sinänsä, en itsekään ole liki täydellinen. Tässä menneellä viikolla sain AKE:lta (Ajoneuvohallintokeskus) verolapun ja siinä punaisella pohjalla teksti ”Ajoneuvosi on käyttökiellossa – verot rästissä” Olin hetken aikaa haavi auki. Siis mistä kyse?

Ja ei kun kaivelemaan nettipankki auki ja edellinen lasku esiin. Lopulta edellinen lasku löytyi, joskin jo maksettujen laskujen pinkasta. En ollut kerinnyt vielä mapittaa. Ja kuinka ollakaan huomasin, että laskuun en ollut tehnyt ”ok” merkintää, mikä on tapani kun lasku on maksettu. Laskun päiväyksestä kyseiseen päivään asti selasin nettipankin läpi. Ei löytynyt maksusuoritusta. Olin siis heittänyt epähuomiossa maksamattomana laskun jo maksettujen pinkkaan mikä johti siihen että lasku oli jäänyt maksamatta.

Ei kun välittömästi nettipankkiin ja maksu liikkeelle. Pari päivää ajelin työmatkoja vähän niinkuin ….märin sukin. No nyt asian pitäisi olla jo kunnossa ja maksun rekisteröitynä AKE:een. Vahinkoja sattuu. Onneksi ei edellisviikon Helsingin reissulla poliisi pysäyttänyt missään, olisi muutoin kilvet viety ja auto jäänyt Helsinkiin. Olisi siinä Salomäen poikaa ottanut raskaasti päähän. Kesälomalle lähtiessä tein pikasiivouksen ja siinä yhteydessä tuo lasku on tullut heitettyä väärään pinkkaan hätäisesti. No ehkä tästä opin. Ehkä en. Nimittäin edellisen auton kohdalla kerran kävi niin, että kyseinen verolappu kulki työkassissani pitkään ja kun en töissä ehtinyt nettiin ja kotona työkassia en juuri availlut, oli eräpäivä mennyt pari viikkoa myöhäiseksi. Silloin ei vielä huomautusta tullut, mutta Tampereella olin liikenteessä ja ohraisesti olisi käynyt jos poliisi olisi kiinni tavannut. Varmaan pitäisi nukkua enemmän, ei tulisi näitä selkeästi huolimattomuus virheitä.

Outoja merkintöjä kännykässäni. Itse olen tuonkin kirjoittanut, mutta enpä muista mitä siitä piti muistaa. Tekstinä muistiossa on vain ”Kannas - Kaukola 4011” Lienee liittyy johonkin Karjalan kannaksen juttuun jota mummon kanssa puhuttu, mutten nyt muista mistä on ollut kyse. Pitää varmaan kysellä mummolta jos osaisi kertoa. Tuntuu joskus, että mummollani on minua parempi muisti.

Tässä viikon aikana varmaan yritän päivittää kommunikaattorin ohjelmiston. Saa nähdä pimeneekö koko kännykkä kuten edellinen kännykkä. Vaikka päivityksen teinkin Nokian omilta sivuilta, niin ohraisestihan tuo kävi. Pari viikkoa meni kun kännykkä lähetettiin kokonaan uudelleen ohjelmoitavaksi Salon tehtaille. Näkee nyt miten käy kommunikaattorin. Eli voi joutua päivisin olemaan omassa liittymässä tavoittamattomissa jos pitää pärjäillä ilman kännykkää. Laitan kädet ristiin, että päivitys onnistuu. Nythän alkaa olla aika päivitystä yrittää kun takuuta puolisen vuotta jäljellä. Eli jos menee mykäksi niin voi vielä käydä lähettämässä uudelleen ohjelmoitavaksi Nokian/Saunalahden piikkiin.

Niille, jotka odottelevat kuvia minulta, kärsivällisyyttä. En ole kerinnyt käsittelemään kun kuvia on useita satoja. Pikku hiljaa hyvä tulee jos tulee. Kuvaamiset on kuitenkin minulle harrastus, ei vielä leipätyö joten se jää tärkeämpien asioiden jalkoihin. Nyt olen tehnyt muutoinkin hieman pidempää päivää jopa aamu kuudesta ilta viiteen muutamana päivänä. Ajatus on saada yksi arkipäivä vapaaksi syyskuun aikana, jolloin mahdollistuu mukaan lähtö Joutsenon mielisairaalaa kuvaamaan. Odotan innolla tuota reissua.

 

Tämä tällä erää. Jatkan kesälomasta hieman myöhemmin.

 

ps. Ai niin, kiitos siskojeni - addiktoiduin päivä pari aiemmin uuteen harrastukseen, nimittäin geokätköilyyn. Haastavaa hommaa ja mukavaa. Kannattaa kokeilla.

Turkistarhaus on turhaa...

Keskiviikko 3.6.2009 klo 22:42 - Markus Salomäki

Eduskuntaryhmä: Kristillisdemokraatit ihmettelevät turkistarhauksen kieltovaatimuksia

03.10.2001
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ihmettelee Ruotsin maatalousministerin turkistarhauksen lopettamisesta tekemää esitystä, johon on yhtynyt Sdp:n varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen.

Turkistarhaus on merkittävä laillinen ja yleisesti hyväksytty elinkeino Suomessa. Turkistarhauksen kohdalla on eläinsuojeluun kiinnitetty jatkuvasti enemmän huomiota. Olosuhteet ovat parantuneet ja niitä voidaan edelleen kehittää. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä puheet elinkeinon kieltämisestä ovat tarpeettomia.


Yllä on lainaus Googlella löytämästäni kannanotosta turkistarhaukseen. Vaikka kannanotto on vanha, on asia tuore niin kauan kuin turkistarhausta harjoitetaan.

Asia nousi pinnalle siskoni kanssa messenger keskustelussa. Minkä laki sallii, on sallittua, oli se miten moraalitonta hyvänsä. Onneksi tuota kannanottoa ei tarvitse itse allekirjoittaa. En siis hyväksy turkistarhausta millään muotoa, huolimatta sen työllistävästä vaikutuksesta tai siitä kuinka puhutaan että eläinten oloja on ajan saatossa parannettu. Tarhaus tuottaa eläimille kaikesta huolimatta turhaa kärsimystä  ja siitä on päästävä eroon.

Olisi säädettävä laki joka kieltää turkistarhauksen. Googlasin asiaa illan mittaan laajalti linkkejä lueskellen. Löysin muun muassa blogin jossa kerrottiin monen maan EU:ssa  kieltäneen kettutarhauksen. Samaisessa blogissa toivotaan turkistarhauksen kiellettävän koko EU:n alueella. Tämän vaatimuksen minäkin voisin allekirjoittaa. Niin sanottujen kettutyttöjen toimintaa en myöskään hyväksy, siitä on eläinten suojelu kaukana. Eläinten vapauttaminen tuolla tavoin myös aiheuttaa turhia eläinkuolemia.

Nyt lienee kuitenkin sekoitetaan eräällä palstalla turkistarhaus ja teuraskuljetukset.  Ovat minun mielestäni kaksi eri asiaa, vaikkakin eläimistä kyse molemmissa. Ainakin äkisti käytyäni vilkaisemassa palstaa nämä rinnastetaan yhdeksi asiaksi. Teuraskuljetuksia en kieltäisi, joskin niiden tarpeettomien kärsimysten eteen olisi työtä tehtävä. Lihansyöjä kun olen, ei minusta kukaan kasvissyöjää saisi käskemälläkään. Ruokaa on pöytään saatava - lihaa, tuli se sitten kotimaasta tai ulkomailta. Se millä tavoin se tuotetaan, siihen voidaan ja pitää vaikuttaa.

Itse käytän paljon ulkomaisia tuotteita monessa muussakin kuin eläinkunnan tuotteissa. Tähän vaikuttaa enimmäkseen hinta. On täysin järjetöntä maksaa tupla/tripla hinta tuotteesta vain sillä perusteella että kyljessä lukee “kotimainen.” Sanalla kotimainen vain rahastetaan. Kuljetuskustannukset on taatusti pienemmät kuin ulkomailta tuoduilla tuotteilla, ei luulisi olevan niin paljon kalliimpia nämä kotimaisuuden nimissä ylihinnoitellut tuotteet. No ymmärränhän minä, että tuottajallekin pitää jäädä käsiin jotain, mutta rajansa kaikella rahastuksellakin. Itse seuraan jatkossakin yhä kilo- ja litrahintoja enemmän kuin kotimaisuusastetta.


Asiasta palautteeseen. Huomioin, ettei palautteista kotisivujeni kautta tule sähköpostiini ilmoitusta. Jos siis jätät palautetta, älä ihmettele ellen asiaa mitenkään noteeraa. Yritän lueskella palautteet täältä blogistani aika ajoin kunnes asia saadaan kuntoon.

Keltaisella lehdistöllä ei moraalia

Keskiviikko 27.5.2009 klo 12:57 - Markus Salomäki

"keltaisen lehdistön moraali"

Täytyy ihmetellä näitä keltaisen lehdistön moraaleita. Uutisoivat negatiivisesti saadakseen, mitäpä muutakaan kuin rahaa. Ihmisten maineita liataan vailla mitään perää asioista.

Esimerkiksi tämä SIG-yhtyeen laulajan tapaus. Iltapäivälehtiä voitanee pitää osasyynä Inkisen kohtaloon. Uutisoivat tätä (piip) uutista Inkisestä. Pian tämän jälkeen Inkinen katosi ja nyt löytyi kuolleena. Lehdistöllä ei moraalista ole tietoakaan.

Toinen asia on juuri tuo onnettomuuksilla ja negatiivisilla asioilla rahastaminen. Esimerkiksi iltapäivälehtien tapa kerjätä uutisia kansalaisilta.  Muistuu mieleeni sikainfluenssan osalta uutinen jossa lentokoneella oli pari opiskelijaa tullut Suomeen ja saaneet oireita. Ja jo huusi iltapäivälehtien nettisivut: "Olitko lennolla - ota yhteys toimitukseen." Toinen on nämä erilaiset onnettomuudet. Onnettomuuden jälkeen iltapäivälehdet huutelee kuvia ja yhteydenottoja ohikulkeneilta / mukana olleilta. Pitää mässäillä toisten onnettomuuksilla ja negatiivisilla asioilla. Inhottavaa ja vastenmielistä. Kertonee pääasiassa lehden toimituksesta, päätoimittajista, siitä millaisia ihmisiä he ovat. Jollekulle sattuu onnettomuus ja iltapäivälehtien päätoimittajat hyppii riemusta - virtaahan lehteen taas rahaa. Niin, päätoimittajat on viimekädessä vastuussa lehtensä sairaalloisesta sisällöstä.

Asiaa ja vähän sarkasmiakin

Keskiviikko 20.5.2009 klo 13:56 - Markus Salomäki

Päänvaivaa kerrakseen

Sainpa tässä päänvaivaa taas kerrakseen. Huomasin lounastunnin alkajaisiksi unohtaneeni läppärin virtajohdon kotiin. Sinne se jäi sohvan päälle. Onneksi kone sentään tuli mukaan, kirjoitellaan nyt sitten se minkä tällä akulla kerkiää.

Ajattelin kirjoitella vaihteeksi Kymen Sanomien yleisönosastolle ajatuksia autokatsastuksesta. Tällä erää positiivisessa mielessä, vaikka moitteitakin nyt juuri hiljattain koettuna olisi.

Firman yksi autoista hylättiin katsastuksessa muun muassa väljien iskunvaimentajien vuoksi ja siitäkin syystä että auton (pakettiauto joka on rekisteröity kuorma-autoksi) tavaratilassa ei ollut kuormansidontapisteitä. Ei niitä ole tuossa autossa koskaan ollutkaan, silti on mennyt läpi katsastuksista aiemmin. Katsastajissa siis on eroja. No tulipa näin lukio-opintojen pohjalla rakennettua kyseiseen autoon taatusti kestävät (?) ja lailliset (?) kuormansidontapisteet...no ne on nyt katsastuksessa hyväksytty joten eiköhän tuo passaa.

Vein autoa hiljan uusintakatsastukseen ja nyt läpäisi, tosin pienen byrokratian aiheuttaman naureskelun jälkeen. Auto oli menossa jo katsastusmiehelle, kun kassaneiti huomasi auton olevankin kuorma-auto. Tässä vaiheessa vedettiin paperit pois ja todettiin, ettei tällä miehellä olekaan pätevyyttä tätä autoa katsastaa...siis mitä?? Kävi ilmi että jos auto olisikin ollut pakettiautona, mies olisi voinut sen katsastaa. Kun papereissa oli tieto ”kuorma-auto”, loppuikin katsastusmieheltä katsastuspätevyys... nauratti hiukan... auto on rakenteeltaan silti sama luki papereissa vaikka kuuraketti tai mopo. No tunti meni odotellessa ennenkuin vuoroon saapui katsastajan pätevyyden omaava mies.

Kirjoitin eräästä katsastusasiasta positiivisessa mielessä jutun kännykkään, laittaakseni sen netin (kännykän) kautta lehteen. Jutun sain valmiiksi, mutta viestiä en saanut lehteen laitettua. Tuli pieni tenkka poo. Puhelimen (E90) muistiosta sain tekstin kopioitua leikepöydälle, mutta siirtyessäni netin puolelle, en löytänyt keinoa liittää sitä Kymen sanomien sivuille. Jonkin näppäinyhdistelmän kautta se tapahtuu, mutta koska puhelimen ohjekirjaa ei ole mukana, en vain saanut liitetyksi tekstiä. Jää odottamaan sitä että kerkiän kotiin ja laittelen sieltä. Jos siis saan tekstin ensin datakaapelia pitkin tietokoneelle. Hyvä, onpa jotain jota jännittää illaksi ;)

Ja sitten vähän ”politikointiakin.”

Koulu-uhkauksesta sakkoja -otsikko Kymen Sanomista tältä aamulta. 16-vuotias poika on tuomittu sakkoihin tekemästään aiheettomasta koulu-uhkauksesta. Siis sakkoja, eli pään silittelyä. Ihan suoraan sanottuna täytyy ihmetellä noita tuomioita. Taas annetaan siis esimerkkiä siitä että näistä jutuista pääsee suhteellisen helpolla. Olisi nyt käytetty esimerkillistä tuomiota ja vihdoin alettu jakamaan oikeita rangaistuksia...siis istumista! Ei nämä uhkailijat ikinä opi kun jaetaan päänsilityksiä näistä uhkauksista...on alettava rankaisemaan....keppiä, ei porkkanaa.

Vanhustenhuollossa Kotkassa tehdään taas päättömiä tekoja. Kotkan kaupunki myy Paimenportin palvelukeskuksen pohjoismaiselle hoitoalan yhtiölle (Attendo Medone Oy:lle). Myynnin jälkeen Kotkassa ilmeisesti on pulaa vanhustenhoitolaitoksien paikoista, koska kaupunki on jo päättänyt vuokrata tuosta samaisesta palvelukodista paikat vanhuksille. Eiköhän tässä taas tehdä niin takaperoisia päätöksiä. Kaiken huipuksi Kotka aikoo tuottaa itse ainakin osin tuon palvelukeskuksen palvelut, osa puolestaan kilpailutetaan ja tuotetaan mitä ilmeisemmin mahdollisimman halvalla, eli se on jostain pois....vanhusten huoltamisesta tai henkilökunnasta. Ei tällä ainakaan säästöjä saavuteta. Päinvastoin, voidaan näyttää toteen jälleen yksi mielettömyys. Jokatapauksessa yksi asia on selvä. Vanhukset tulee tästä kärsimään hoitonsa osalta tavalla tai toisella.

Liikennekäyttäytyminen olkoon myös yksi puheensorina lähikuukausina. Liikenne jutussani ajatelkaa sanaa: ”Sarkasmi.”

Ei täällä Kotkassa valtaosa osaa autoa ajaa, se on tullut todistetuksi jo useamman vuoden aikana. Niin sanottua ”Rämän risteystä” on tehty kuin Iisakin kirkkoa. No hitaasti kai hyvä tulee. Toivottavasti. Työmaan aikana on tullut esiin sellainen fakta kotkalaisista autoilijoista, ettei osata ajaa risteyksessä, jossa ykskaks onkin liikennevalot poissa. Ollaan ihan ummikkoja siitä, miten tällaisessa risteyksessä tulisi ajaa. Hei haloo kotkalaiset! Seurataan niitä liikennemerkkejä. Liikenne puuroituu tuossa risteyksessä kun ei ymmärretä sellaisen keltaisen kolmion merkitystä...ehkä minunkin tulee kyseenalaistaa tuollaisen liikennemerkin tarkoitus. Ei sillä mitään todellista virkaa olekaan – vai mitä kotkalaiset? Itsekin toki kotkalainen olen, mutta ne liikennesäännöt olen Porvoossa oppinnut, siksi tuntuu hullulta se, ettei tuollaisen yhden liikennemerkin tarkoituksesta olisi täällä tietoa. Esimerkkinä: Jos tulen autolla Kymen puhelimen suunnasta Jylpyntietä pitkin risteykseen. Minulla on kolmio edessäni. Silti molemmista sivuilta tulevista suunnista autoilijat jää odottamaan täältä kolmion takaa tulevia, josko nuo kolmion takaa tulevat ovatkin etuajo-oikeutettuja. Miettikääpä iltasella kotona - kuuman teekupposen äärellä niitä hyviä oppeja, joita se autokoulun opettajanne aikoinaan opetti väistämisistä. Kai valtaosa kuitenkin on tuon autokoulun käynyt...onhan?

Toinen kotkalainen ongelma (?) on niin sanottu Paimenportin risteys. Eihän siinä osata ajaa kun joku törppö aina pysähtyy punaisiin...mitä ihmettä se tuollaista tekee? Ei kun vauhtia vaan lisää niin ei pelti ehkä kerkiä kolisemaan....jos hyvin käy. Kyllä ne kivirekatkin tiensä auki raivaa kun on vain riittävästi vauhtia alla. Tai voidaanhan aina luottaa siihen, että se punaisia päin (joskus myös oikeilla vihreillä) ajava henkilöauto joka tuppaa vanhalta Kotkantieltä eteen, kerkiävät pois alta. Mitä sitä turhaan jarrutella suoralla tiellä. No sarkasmi, huono huumorini sikseen. Ei vain osata ajaa tai kunnioittaa tuossakaan risteyksessä niitä sääntöjä.

Nyt suunnitellaan taatusti kallista uutta risteysjärjestelmää tuohon alueelle. Kun ei olla vielä entistäkään opittu. Tuo nykyinen risteyshän on tuossa ollut vasta joitain vuosikymmeniä (minä tarkkaan sitä tiedäkään). Tuo nykyinen risteys olisi ihan toimiva, jos kaikki tienkäyttäjät pitäisivät huolta siitä, että ajavat sääntöjen mukaan. Ei kolisisi. Nykyään meno on sitä, että nopeimman ja vahvimman oikeudella mennään. Tai vaihtoehtoisesti silmät kiinni ja lotto-onnella. Taatusti kolisee. Asennetta peliin!

Satsataan siis täysin turhuuteen uusilla tiejärjestelyillä, kun se vika – se löytyy asenteista. Niitä asenteita tulee korjata. Turha sitä on suoraa tietä suoristaa...vai mitä mieltä olette?

Nelisen viikkoa kesälomaan =)

Maanantai 18.5.2009 klo 10:12 - Markus Salomäki

Aamusella katselin kalenteria. Enää neljä viikkoa työmaalla ja sitten lomille LOMPS.

Pikkuhiljaa suunnittelen pienehköjä lomareissuja lähinnä Juhannuksen tienoille ja johonkin sopivaan rakoseen myös muutoin.

Olin suunnitellut lähteväni Juhannuksena käymään Aavasaksalla ja paluureissua Kolin ja Punkaharjun kautta, mutta tuossa kevät toi jälleen ylimääräisiä isoja kustannuksia, joten se pienentää budjettia selkeästi. Niinpä typistän tuon lomareissun tälle vuodelle näillä näkymin lyhyempään ja käynen ainoastaan Kolin maisemissa ja Punkaharjulla. Aavasaksa odotelkoon vielä aikaa parempaa.

Suurin syy budjetin kiristymiseen väliaikaisesti on taloyhtiön heikko taloustilanne. Yhtiökokous päätti kerätä ylimääräisen vastikkeen kulujen kattamiseksi. Reilu 130e menee ylimääräistä kustannusta siihen. Kun vielä polkupyörän remontti tuli kustantamaan toisen mokoman, on syytä hitusen kiristää kesän kuluja. No toisaalta valokuvausreissuahan tässä suunnitellaan vain, eli Aavasaksa pysyy paikoillaan tulevaisuuteenkin ja toisaalta Kolin ja Punkaharjun maisemat kyllä vie jonkin päivän jo nekin valokuvaajan silmin.

 Ajatus Kolille menosta syntyi oikeastaan Ylen Antiikkia antiikkia ohjelmasta, joka sijoittui Kolin maisemiin. Syntyi ajatus että tuonne on päästävä. Jos vain säät sallii. No puskeehan Ford kyllä vaikka läpi tuiskun ja sateen, mutta ajattelemani telttamajoitus ja valokuvaaminen olisi mielekkäämpi tehdä jos sää olisi kaunis. Näkisi Koliltakin pitkälle. Samalla Punkaharjun maisematkin tuli jostain televisio-ohjelmasta esiin, en muista oliko samaisessa antiikki ohjelmassa ja kun vielä kartasta vilkaisin sijaintia, osuu Punkaharju reitille sopivasti. Jos vielä Pekka Pouta lupailee Juhannukseksi hyviä säitä niin reissuun vain. Teltan hommaan kuitenkin etukäteen vaikka itse matka ei toteutuisi, olisihan se sitten varoiksi tulevaisuutta ajatellen. Saatanpa poiketa kotopuolessa hakemassa teltan lainaksi jos se vielä kunnossa on. Toisaalta Robinhoodissa katselemani teltta olisi kyllä kevyempi jos sen ottaa mukaan pyöräretkellekin. Nyt kun tuo polkupyöräkin on ajokunnossa ja oma fysiikka paremmassa kunnossa kuin viimeiseen neljään vuoteen sairastelujeni vuoksi, on myös ajohalut kasvaneet stratosfääreihin =) Hulluna poljeskelen työreissuja ja vielä iltaisin lenkkejä. Treenaan, josko tänä vuonna heittäisi jonkin reissunkin.

Mieli tekisi käydä polkemassa Lahden ja Tampereen kautta reissu ja paluu Hämeenlinnan kautta Porvooseen ja takaisin Kotkaan. Jos säät sallii ja hulluus yltyy niin sekin toteutunee tänä vuonna.

Muutoin ainakin pari valokuvausreissua tulee varmaan lomalla tehdyksi. Saa nähdä, josko polkisin käymään Repoveden kansallispuistossa. Matkaa tuonne on toistasataa kilometriä Kotkasta. Aivan tarkkaa en enää muista matkaa, siitä on jo pari vuotta kun tuolla viimeksi kävin. Toisaalta ajatus olisi jos velipoika mukaan lähtisi kuten ehdotti -  tällöin oma auto tulisi kyseeseen, eikä tarvitsisi lähteä kevennetyin kuormin reissuun. Omassa autossa kulkisi myös jalusta mukana. Ja juttuseuraa olisi tietenkin. Tänä vuonna haluaisin käydä katsomassa sitä aluetta, jossa ei viimeksi tullut käytyä. Jos näkisi sen ison kallio-alueen josta toistaiseksi olen vain kuvia nähnyt. Omakohtainen kokemus on kuitenkin aina parasta.

Lomaan kuitenkin vielä aikaa…nyt vasta haaveillaan ja toivotaan hyvää säätä.

Takkiin tuli äänin 108-29

Maanantai 18.5.2009 klo 9:46 - Markus Salomäki

Eduskunta päätti hyväksyä homopareille perheen sisäisen adoptio ja tuota päätöstä puolustellaan vieläpä lapsen oikeuksilla. Käsittämätöntä. Olisihan tuon perintäoikeuden jollain muullakin tavoin toteuttaa.  Esimerkiksi perinnön olisi voinut toteuttaa  testamentilla.

Vaan vielä tulee tuonkin asian osalta myrskyä vesilasiin. Nyt Ruotsalainen kansanpuolue on ajamassa asiaa vielä eteenpäin ja pyrkimässä myös perheen ulkopuoliseen adoptio-oikeuteen homoliittoihin. Missä kohdin tässä ajatellaan siis lapsen parasta? Rahalla saa ja hevosella pääsee. Siis tässäkin asiassa itse rahalla on jälleen suurin merkitys kun saadaan “ostaa” lapsi yhteiseksi.
Tasa-arvo on tässäkin kääntynyt tasa-arvosta nurinkäännetyksi kupiksi…ollaan menty äärilaidasta toiseen. Perusteluna kerrottakoon, ettei heteropareillakaan adoptio ole itsestään selvyys. Niin hölmö kuin Suomen adoptiota käsittävä laki onkin niin osin on se nykyisinkin susi.
Lapsen saa nykyisellään adoptoida yksinelävä sinkku ja avioliitossa elävä pariskunta. Sen sijaan avoparilla ei ole adoptio-oikeutta. Tämä on täysin väärin nyky-yhteiskunnassa , jossa tuntuu että suomalaiset naiset on sitoutumiskammoisia. Ei uskalleta sitoutua suhteeseen täysillä, vaan halutaan pitää pakotie avoinna ja pysytellä avoliitossa. Tällöin jos varsinkaan ei vielä omaan lapseen ole mahdollisuutta esimerkiksi terveydellisestä syystä  ja adoptio-oikeutta ei ole, on heteropariskunnan vain tyydyttävä osaansa lapsettomana pariskuntana. Toisaalta jos toinen on perhekeskeinen ja haluaa lapsia, on silloin suhteelta jos osaltaan tulevaisuuden pohja pois. Kiitos tästä kuuluu nykyiselle adoptiolaille, jossa vain näytetään huonompaan suuntaan menevän. On Arkadianmäellä mopo karannut nyt lapasesta ja lapaset on Tanskassa.
Rahalla siis on suurin merkitys nyt päätetyssä  “ostolaissa.” Ei yhtään ajatella lapsen asemaa tulevaisuudessa esimerkiksi koulukiusaamisen suhteen . Entäpä lapsen oma tahto ja oikeus molempiin vanhempiin. Sitten kun lapsi alkaa ymmärtämään asioista enemmän, onko oikein lasta kohtaan, ettei hänellä ole esimerkiksi äitiä? On joko kaksi äitiä tai kaksi isää. Mistä lapsi saa terveen maailmankuvansa?  Onko oikein että kotoa saadaan jo pienestä pitäen kuva siitä että normaalia olisi ollakin kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa…tuleeko tällaisessa  ympäristössä kasvaneelle lapselle sellainen kuva maailmasta ja perheyhteisöstä, että olisi jotenkin väärä malli elää perheessä jossa vanhemmat olisi eri sukupuolta… näitäkin asioita olisi pitänyt ajatella ensiksi, ennen kuin tuollainen laki hyväksyttiin. Jos lakia aiotaankin ruotsalaisen kansanpuolueen osalta vielä viedä eteenpäin perheen ulkopuoliseen adoptio-oikeuteen, on siinä ajateltava lasten oikeuksia muutoin kuin oikeudesta perintöön. Tällaista lakia ei tule jatkossa hyväksyä. Tässä asiassa olen jopa Mikkosten perheen kannalla…Jumala on tarkoittanut pariksi miehen ja naisen. PISTE!

Väärää infoa Kotkan kaupungin sivustolla!

Keskiviikko 15.4.2009 klo 20:34 - Markus Salomäki

On taas aikaa kulunut siitä kun viimeksi blogiani päivitin. Osa syynä on kiire, toisaalta hukkasin myös erään muistilappuni jonnekin, missä oli yllä niitä asioita joita haluan tuoda esiin. Ehkä se jostain vielä löytyy kun ehdin noita paperikasojani selvitellä.

Tässä sattumalta eksyin Kotkan kaupungin nettisivuille ja sieltä lautakuntien jäsentietojen kohdille. Huomasin seikan joka hitusen yllätti. Minusta ollaan kovaa vauhtia tekemässä Keskustan edustajaa. No tämä nyt on ironiaa, älkää ottako niin tosissanne. Karua faktaa kuitenkin se, että sekä Tarkastuslautakunnan että Keskusvaalilautakunnan jäsenien listoilla, nimeni perässä lukee "(kesk.)" Ja näinhän ei suinkaan kuuluisi olla. Olen aito Kristillisdemokraatti aina niin kauan kun politiikassa mukana olen. Pesunkestävä siis ;) Laittelin oikaisupyyntöä palautteen kautta, josko korjaavat asian.

 Taas olisi viikonlopuksi reissua tiedossa. Lähden lauantaina Riihimäelle Römpöttiläisten kyläkokoukseen. Mielenkiinnolla odotan tuota tapaamista, joka minulle on ensimmäinen laatuaan. Kuitenkin jo lauantai iltana olisi ajeltava takaisin Kotkaan, sunnuntaiksi kun olen jo suunnitellut jotain ihan muuta. Puhumattakaan lukuisista töistä jotka tässä kotosalla odottaa. Nyt kuitenkin on jatkettava töitä...

Elävää elämää

Perjantai 13.3.2009 klo 12:32 - Markus

Mikkosten elämää saadaan siis jatkossakin seurata. Näin päätti kansa. Vai päättikö kansa. Miten paljon merkitsee taustalla mediatemppu ja mahdollisesti tv-kanavan mainostulot. Mene ja tiedä totuutta. Sen verran epäilen kuitenkin koska muun muassa BigBrother tositv:n kohdillakin epäiltiin näiden äänestysten oikeellisuutta. Mainostulot merkitsee kuitenkin tv-kanavalle jotain.

Sen enempää tuota pohtimatta puututaan nyt sitten itse asiaan. Aika reteesti esittivät asian Mikkoset, että he sanovat suoraan mitä ajattelevat. Niinpä on sanottava vanha kunnon totuus; Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Varmasti tulee kirvoittamaan minultakin jatkossa mielipiteitä. Aion katsoa sarjaa jatkossakin, mikäli sattuu sopivasti olemaan tv:n ääressä. En kuitenkaan aio nauhoittaa sarjaa sillä ajatuksella, että se minulle välttämätöntä olisi nähdä. Hyväksi viihteeksi tuo sarja käy, sen jälkeen tekee mieli lähteä ulos lenkille, ettei tule kirjoitettua mitä sylki suuhun tuo. Ehkä se juuri onkin tuon sarjan tarkoitus?

Arvostellahan saa, mutta on myös Mikkosten yritettävä ymmärtää sellainen seikka, ettei tarkoituksellisesti pidä mennä toista loukkaamaan eli liian jyrkät mielipiteet olisi ensin kyettävä hiomaan, ennen kuin päästelee sammakoita. Se hiomis- ja harkintakyky nähdään tulevissa jaksoissa. En yhtään ihmettelisi vaikka tuo sarja toisi jatkossa oikeusjuttujakin. Tuo se ainakin ajattelemisen aihetta. Yhdessä asiassa yhdyn Mikkosen rouvaan. Nimittäin kyse avo/avioliitto. En ehkä käyttäisi samaa ilmaisua (rintamakarkuruus) avoliitosta. Itsekin näen tämän niin, että mikäli suhteelle haluaa jatkoa ja sitoutumista, olisi avioliitto se mihin tulisi pyrkiä ja uskaltaa. Ja erään ystäväni suvussa politiikkana onkin se, että kun kerran avioliittoon mennään, tulisi se myös kestää läpi elämän, tyynet ja tyvenet. Omalla kohdallani tämä ei toteutunut, itse uskon avioliittoon, exä:ni ei siihen uskonut. Tai taisi tuo paine tulla omilta vanhemmiltaan, jotka oli sitä mieltä että avoliitto riittää. Uskon Mikkosen rouvan tavoin, ettei tämä ole osoitus sitoutumishalukkuudesta, vaan siitä että halutaan pitää pakotie avoinna. Ehkä se johtui myös erään sairauden salaamisesta, mutta suhde kuin suhde, on asiat voitava käsitellä keskustelemalla. Minulle sitä mahdollisuutta ei suotu, minut haluttiin pitää asioiden ulkopuolella ja siksi entinen suhde alkoi ahdistaa. Oli aika nostaa kytkintä. Eikä tämä (eromme) vähiten tapahtunut siksi että asioista ei pystytty minulle puhumaan, vaan siksi että asian laatu olisi vaikuttanut meidän molempien yhteiseen tulevaisuuteen. Siksi oli parempi lähteä.

Kirkollista asiaa:

Moneen suuntaan on tätä Langinkosken seurakunnan työntekijöiden "väistelyä" vatvottu. Lopulta päätyi tapaus siihen, että työntekijät erotettiin tehtävistään. Eivät olleet valmiita tekemään työtä naispapin kanssa. Näen asian kuitenkin itse siltä kannalta, että erottaminen oli oikein. Työssä on kyettävä toimimaan kaikkien työyhteisön jäsenten kanssa sukupuolesta riippumatta. Etenkin kirkon piirissä en voi kuvitellakaan sukupuoleen kohdistuvaa "väistelyä." No asiat toivottavasti saavat paremman käänteen. Mikäli lehtijuttuihin (tekstarit) voi luottaa, oli työyhteisössä ilmeisemmin myös muita ongelmia joten toivottavasti asiat nyt lutviutuu paremmiksi.

Hallitus joutui perääntymään eläkeiän nostoaikeista. Silti puheista kuultuna ovat (hallitus siis) voittajia neuvotteluissa. Ja onhan sekin selkiytymässä. Kun eivät saaneet tässä asiassa niskaotetta, ollaankin nyt vastavuoroisesti suunnittelemassa menojen leikkauksia vielä tällä vaalikaudella. Että niin tai näin, aina kansa häviää jollain tavoin. Jäädään nyt odottelemaan mitä leikkauksia aikovat toteuttaa. Kansalla on kuitenkin voimaa. Riittävä vastustus ja nettiadressi osoittivat, ettei kansa ole valmis nöyrtymään tuosta vaan. Taistelutta ei kaaduta, ei edes talviflunssaan ;). Hyvä niin!

Oma keittiöremontti alkaa lähentyä loppuaan. Tällä viikolla pitäisi olla valmista, mutta voihan olla että menee vielä ensiviikon alkuun. Näkee illalla kun kotiin menen. Päivän viivytys tuli kuitenkin hommissa, tosin syyllistä ei kannata hakea kun asia puhuttiin puhelimessa ja todellisuus olikin paikanpäällä toinen. Kyse on siis tuosta muovimattolattiasta. Vasta asentajan käydessä paikanpäällä tehtiin siihen viimehetken muutos suunnitelmaan ja siksi siis päivällä siirtyi asennusten aloitus. Siitä annan kuitenkin plussaa (reilusti) Puustellin asentajalle, että sai keittiön yläkaapit seinälle niin, ettei porannut kylppärin seinästä läpi. Vasta jonkun vuoden remontoituna ollut kylppäri olisi kirpaissut sydänalaa, jos sitä olisi pitänyt alkaa vielä paikkailemaan. Olisi mennyt koko laatoitus ja vesieriste uusiksi. Nyt siltä säästyttiin, kiitos kärsivällisen hitaasti poranneen asentajan!

Yritän aktivoitua blogissa hitusen. Viime aikoina vain on vapaa-aika ollut melkoisen kortilla, on kokousta ja tapaamista monen sorttista myös harrastusten parissa. Tietokonehommatkin tulee tehdyksi pääosin yön pikkutunteina, mikä näkyy tummuneina silmänalusina ja väsymyksenä. Kaiken tämän lisäksi tuo keittiöremontti on aiheuttanut sen, että asunto on kuin myrskyn jäljiltä kun olen tavaroitani siirrellyt kasasta toiseen ja koittanut ruoankin valmistaa parvekkeella retkikeittimen avulla. Olisi sitä palavan sinolin liekkejä saattanut naapurusto ihmetellä, vaan eipä kukaan ole palokuntaa soitellut tai tullut edes kyselemään, miksi liekit näkyy parvekkeella. On nimittäin niin, että illan jo pimennyttyä nuo liekin lepattavat valot näkyy todella selvästi loimuina.

Tämä tälläerää...

Työpaikkakiusaamista ja seurantaa...sekä urheilua

Keskiviikko 25.2.2009 klo 22:53 - Markus Salomäki

Yli 100 000 suomalaista kertoo olevansa työpaikoillaan kiusattu. Kuulostaa järjettömältä, että jopa aikuisissa löytyy näin idiootteja. En löytänyt lievempää ilmaisua asialle, mutta näinhän se on, suoraan sanottuna. Kaikenlainen kiusaaminen niin nuorempina koulussa kuin "aikuisina" työpaikoilla on tyhmyyttä kerrakseen.

Pitäisi jokaisen kiusaajan kohdallaan miettiä omalle kohdalleen tuollaista asiaa. Entäpä jos joutuisi itse kiusatuksi? Millaiset jäljet kiusatulle jääkin loppuelämäkseen. Se paitsi tuhoaa paljon, myös hankaloittaa asioita tulevaisuudessakin. On väärin, että kiusattu joutuu vaihtamaan työpaikkaa tai koulua päästäkseen eroon moisesta kohtelusta. Kiusaajat pitäisi pistää kuriin, ei kiusatut. Olen kiitollinen omalle työyhteisölle siitä, että meillä työskennellään sovussa. Joskus jollakulla palaa päreet, mutta se on elämää ja sitä sattuu. Sen sijaan kiusaamista en ole ainakaan itse huomannut tapahtuvan.

Työnantajat on saamassa oikeuden seurata työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Lex Nokia on hieman kaksijakoinen oman ajatukseni mukaan, onko hyvä vai ei. Itselläni ei ole työnantajan sähköpostia, joten omalta osaltani ei siis syytä pohtia asiaa oikeastaan enempää. Ajattelen kuitenkin niin, että jos sähköpostilaatikko on työnantajan ja työnantaja sen maksaa, on ehkä kuitenkin kohtuullista, että liikennettä saa seurata. Mikäli työntekijä haluaa henkilökohtaisen sähköpostiliikenteen hoitaakseen, tarjoaa internet useita oivallisia palveluita tällaisen sähköpostiosoitteen hankkimiseen. Ei siis ole mahdotonta siirtää henkilökohtaista postiaan sellaiseen palveluun, jota ei työnantaja pääse lukemaan. Toinen asia sitten on se, kun liikennöinti internettiin käy työnantajan palvelimen tai modeemin kautta. Palomuuri voi estää liitetiedostojen läpipääsyn tässäkin tapauksessa. Itse olen riippumaton työnantajan sähköpostista ja palvelimista / modeemeista. Mobiili internet tarjoaa minulle sen yksityisyyden joka minulle kuuluukin, en kylläkään työtehtävissäni edes tarvisisikaan sähköpostia. Työnantaja saa minut kiinni tarvittaessa sähköpostitse henkilökohtaisesta sähköpostista. Ei tule moraalista ongelmaa kenellekään, mikä on kenenkin luettavissa ja seurattavissa. Samaa suosittelisin kyllä muillekin.

Seurasin sivukorvalla mitalijuhlaa MM-kisoissa televisiossa. Useammat on asiaa hehkutelleet, kuinka meillä nyt menee lujaa hiihtoladuilla.

Itse en jaksa oikein innostua noista hiihdoista. Ja myönnettävähän se on, oma kiinnostus ja usko puhtaaseen suomalaiseen hiihtourheiluun meni kotikisoissa Lahdessa 2001. Siinä meni viimeinen hehkutukseni hiihtourheilun puolesta. Nyt ei enää jaksa innostaa. Työpaikalla kun joku hehkutti Suomen saaneen "juuri äsken" mitalin, teki mieleni sanoa, että jos nyt odotettaisiin ensin dopingtestit ennen kuin on aihetta juhlaan - jos sittenkään.

Suomi on käsitykseni mukaan hakemassa (?) vuoden 2015 kisoja jälleen Lahteen. Tämäkin on kaksipiippuinen juttu, onko tämä hyväksi vai ei. Mikäli emme hae noita kisoja, meihin (suomalaisiin) kiinnitetään huomio ja varmasti mennyt dopingvuosi 2001 tulee jälleen otsikoihin. Jos taasen Suomi hakisikin kisoja, nostetaan dopingkohu kuitenkin otsikoihin. Eli niin tai näin, doping kohu tulee seuraamaan aina suomalaista urheilua. Kun on kerran asiassa "leikkiin ryhdytty" niin se leikki on ainaisesti kestettävä. Tässä asiassa olen ikuinen pessimisti.

 

Energiaa ja remonttia

Tiistai 24.2.2009 klo 17:22 - Markus Salomäki

Taloustutkimuksen kyselyn perusteella yli puolet suomalaisista vastustaa ydinvoiman lisäämistä. 48 prosenttia vastustaa, 37 kannattaa ja loput eivät ilmaisseet kantaansa.

En voi itsekään suoraa kannattaa lisäydinvoimaa tai ydinvoimaa muutoinkaan, mutta energiankulutuksen kasvaessa, on tuo energia tarve jollain katettava. Siis jos välttämätöntä on lisäydinvoimaa hankkia, saattaisin näyttää varovaisesti valkoista lippua. Muutoin kannattaisin kyllä mielelläni tuulivoiman lisäämistä, josta loistava esimerkillinen suunnitelma on tuossa Summan tehtaiden alueella.

Aikovat rakentaa neljästä viiteen tuulivoimalaa. Lisäksi alueella aloitetaan tuotanto tuulivoimaloiden rakentamiselle. Minnepäin maailmaa niitä sitten toimitetaankin aikanaan. En ymmärrä täysin tuulivoiman vastustajia. Tai edes osin vastustajia. Toisaalta kannatetaan, mutta toisaalta kun julkaistaan suunnitelmia esimerkiksi merenrantaan rakennettavien tuulivoimaloiden sijainnista, nouseekin vastustus. Monikaan ei halua näitä "rumentavia" tuulivoimaloita lähialueille.

Ei nuo nyt niin rumia ole mielestäni. Harmittelen itsekin sitä että Kotkan tuulipuisto Mussalossa on pilattu sataman laajennuksin. Hädin tuskin kuulemma pääsee tuulivoimaloiden luo katselemaan kun uskaltautuu mennä jonkun yksityisten pihojen läpi. Näin olen kuullut. Mielelläni kävisin useamminkin bongailemassa merellekin, mutta ei tuonne kuulemma oikein pääse. Tuulivoimalat voitaisiin valaista vaikka värivaloin tai vaikka valkeillakin valoilla, jottei ne olisi katsojille ja vastustajille "rumiluksia." On tuulivoima kuitenkin kaikin tavoin parempi kuin ydinvoima.

Samalla kun energian kulutus lisääntyy, se tulee myös kalliimmaksi. Oman taloyhtiömme osalta harkittavaksi tulee yhtiövastikkeen nosto nyt kevään yhtiökokouksessa. Paitsi energian hinnannousun vuoksi, myös sen vuoksi että laman iskiessä, on kulut muutoinkin nousseet. On siis valitettavasti pakko asumiskuluissa lähteä ottamaan taloutta kiinni. Viime vuonna tehdyt saunaremontitkaan ei pysyneet täysin kustannuksiltaan ajatellussa hinnassa, vaan menot oli yli ajatusten, vaikka ei mitään luksusta tehtykään. Oli vain tehtävä välttämätön remontti kun paikat oli kosteuden pilaamat. Puhumattakaan siitä, että edellinen remontti oli tehty sudeksi. Ei vesieristeitä muun muassa.

Remonttitarpeita olen tässä kierrellyt itsekin katselemassa. Ei liioin ole yllätys, että nimistä sitä maksetaan, ei tuotteista.

Remonttimaalit esimerkiksi on mielivaltaisesti hinnoiteltu. Normaali valkoinen maali kiviseinälle ja katolle heittelee hinnoiltaan 25-115 euron välillä (9litraa), ellei jopa reilumminkin. Mitä tunnetumpi merkki, sen hintavampi tuote. Etiketeistä luettuna tuote on prikulleen samaan käyttöön, eikä ole yksi ylitse muiden eli ominaisuudet on samat. Ei ole hirveän vaikea valita minkä ottaa. Voidaanhan sanoa että valmistajan N.N tuote on parempaa, mutta kuinka sen todentaa kun etikettejen ominaisuudet on kuin kopiot toisen valmistajan tuotteesta.

Muovimattojen hinnat nyt suunnilleen on samoja, vaikka pieniä eroja (ehkä noin 10eur/neliö kuitenkin) löytyy. Toisaalta kun kävin kolme merkittävää liikettä (suuruusluokkaa) läpi katsellessani muovimattovalikoimia, jouduin toteamaan, että ei voi makuasioista kiistellä. Pääosin mallistoista tyrmäsin kaikki. Sekin malli johon lopulta päädyin, on tilaustavaraa. Yksinkertaisesti muovimatoissa on niin "trendikkäitä" värejä että ei kiitos! Samalla periaatteella hylkäsin kokonaan erään keittiötoimittajan. Ei sellaista normaalia "keskiluokkaista" mallistoa saatavilla. Kaikki on joko niin trendivärejä (yöks) tai viimeisen päälle harjattua terästä kaikkine kodinkoneineen. Hirveitä! Ok, toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, mutta silti.

Lopulta saan haluamani lattiakuosin, mutta vasta torstaina. Kun on nimittäin tilaustavaraa nämä normaalin näköiset lattiamateriaalit. Hetken jo harkitsin materiaalin vaihtoa toiseen, mutta remontti on jo niin lähellä, ettei tässä vaiheessa viitsinyt sitä tehdä. Siitä muistuikin taas mieleen toimitettavan keittiökalustuksen erikoisuus. Kuljetuksen ilmoitettiin saapuvan tiettynä päivänä ja tiettynä aikavälinä. No se ei ihmetytä, on hyvä tietää etukäteen tuokin. Silmiinpistävää oli kuitenkin toimitusehto, jonka mukaan asiakkaan tulee huolehtia että purkupaikalle "mahdolliset alikulkutiet ovat riittävän korkeita (4m)."

 Entäpä jos tehtaan ja kotini välissä olisi yksikin alikulku maks. 3,5metriä. Kenen kustannuksella remontti tällöin peruuntuisi? Joutuisinko maksamaan peruuntuneesta työstä korvauksia vai maksettaisiinko minulle siitä, etten saa haluamaani toimitusta. Outoja on pykälät.

Uudet kujeet

Sunnuntai 8.2.2009 klo 16:20 - Markus Salomäki

8.2.2009 (15.20)

 Aloittelen näitä uusia kotisivujani. Sain ajatuksen tuossa jo jokin aika sitten, mutta aikani on mennyt niin kiireisesti monessa projektissa, etten ole kerinnyt asiaa kuin satunnaisesti hautomaan. Nyt olen pari päivää ollut flunssassa ja lievässä kuumeessa ja on siis aikaa istua ja tehdä rästihommia. Niinpä nämäkin kotisivujeni ja blogini vaihto "Kristillisdemokraattisimmiksi" tulee pikku hiljaa työn alle.

Tarkoitan Kristillisdemokraattisemmalla siis sitä, että tuo "julkisivu" tulee olemaan jatkossa puolueen useamman edustajan kanssa samannäköinen. Toivottavasti sisältö tulee kuitenkin olemaan minun näköiseni.

Eilen hätkähdin hieman kun tv-uutisissa julki tuotiin Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten tekninen vaaliliitto tuleviin Eu-vaaleihin. Aluksi kieltämättä omat ajatukseni oli: "Kuulinkohan nyt ihan oikein." Jäin uteliaana uutisia seuraamaan. Ja niinhän se on. Siis kyseessä on tekninen vaaliliitto, omine ohjelmineen ja ehdokkaineen. Hyvä niin. Itse hetken mietintöjen jälkeen päädyn kuitenkin toteamaan sen, että jos puolueemme johto on harkinnan jälkeen tämän ratkaisun tehnyt, on se varmasti loppuunasti ajateltu ja tuen tätä ajatusta varauksetta.

Minut pyydettiin eräällä tavalla tukiryhmään Eu-vaaleja ajatellen. Fysioterapeutti Markku Holmi lähtee ehdolle ja Facebookin kautta pyyteli asiassa verkostot kuumiksi. Siis kannustakaamme Markku Holmi EU-parlamenttiin!!!