Elävää elämää

Perjantai 13.3.2009 klo 12:32 - Markus

Mikkosten elämää saadaan siis jatkossakin seurata. Näin päätti kansa. Vai päättikö kansa. Miten paljon merkitsee taustalla mediatemppu ja mahdollisesti tv-kanavan mainostulot. Mene ja tiedä totuutta. Sen verran epäilen kuitenkin koska muun muassa BigBrother tositv:n kohdillakin epäiltiin näiden äänestysten oikeellisuutta. Mainostulot merkitsee kuitenkin tv-kanavalle jotain.

Sen enempää tuota pohtimatta puututaan nyt sitten itse asiaan. Aika reteesti esittivät asian Mikkoset, että he sanovat suoraan mitä ajattelevat. Niinpä on sanottava vanha kunnon totuus; Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Varmasti tulee kirvoittamaan minultakin jatkossa mielipiteitä. Aion katsoa sarjaa jatkossakin, mikäli sattuu sopivasti olemaan tv:n ääressä. En kuitenkaan aio nauhoittaa sarjaa sillä ajatuksella, että se minulle välttämätöntä olisi nähdä. Hyväksi viihteeksi tuo sarja käy, sen jälkeen tekee mieli lähteä ulos lenkille, ettei tule kirjoitettua mitä sylki suuhun tuo. Ehkä se juuri onkin tuon sarjan tarkoitus?

Arvostellahan saa, mutta on myös Mikkosten yritettävä ymmärtää sellainen seikka, ettei tarkoituksellisesti pidä mennä toista loukkaamaan eli liian jyrkät mielipiteet olisi ensin kyettävä hiomaan, ennen kuin päästelee sammakoita. Se hiomis- ja harkintakyky nähdään tulevissa jaksoissa. En yhtään ihmettelisi vaikka tuo sarja toisi jatkossa oikeusjuttujakin. Tuo se ainakin ajattelemisen aihetta. Yhdessä asiassa yhdyn Mikkosen rouvaan. Nimittäin kyse avo/avioliitto. En ehkä käyttäisi samaa ilmaisua (rintamakarkuruus) avoliitosta. Itsekin näen tämän niin, että mikäli suhteelle haluaa jatkoa ja sitoutumista, olisi avioliitto se mihin tulisi pyrkiä ja uskaltaa. Ja erään ystäväni suvussa politiikkana onkin se, että kun kerran avioliittoon mennään, tulisi se myös kestää läpi elämän, tyynet ja tyvenet. Omalla kohdallani tämä ei toteutunut, itse uskon avioliittoon, exä:ni ei siihen uskonut. Tai taisi tuo paine tulla omilta vanhemmiltaan, jotka oli sitä mieltä että avoliitto riittää. Uskon Mikkosen rouvan tavoin, ettei tämä ole osoitus sitoutumishalukkuudesta, vaan siitä että halutaan pitää pakotie avoinna. Ehkä se johtui myös erään sairauden salaamisesta, mutta suhde kuin suhde, on asiat voitava käsitellä keskustelemalla. Minulle sitä mahdollisuutta ei suotu, minut haluttiin pitää asioiden ulkopuolella ja siksi entinen suhde alkoi ahdistaa. Oli aika nostaa kytkintä. Eikä tämä (eromme) vähiten tapahtunut siksi että asioista ei pystytty minulle puhumaan, vaan siksi että asian laatu olisi vaikuttanut meidän molempien yhteiseen tulevaisuuteen. Siksi oli parempi lähteä.

Kirkollista asiaa:

Moneen suuntaan on tätä Langinkosken seurakunnan työntekijöiden "väistelyä" vatvottu. Lopulta päätyi tapaus siihen, että työntekijät erotettiin tehtävistään. Eivät olleet valmiita tekemään työtä naispapin kanssa. Näen asian kuitenkin itse siltä kannalta, että erottaminen oli oikein. Työssä on kyettävä toimimaan kaikkien työyhteisön jäsenten kanssa sukupuolesta riippumatta. Etenkin kirkon piirissä en voi kuvitellakaan sukupuoleen kohdistuvaa "väistelyä." No asiat toivottavasti saavat paremman käänteen. Mikäli lehtijuttuihin (tekstarit) voi luottaa, oli työyhteisössä ilmeisemmin myös muita ongelmia joten toivottavasti asiat nyt lutviutuu paremmiksi.

Hallitus joutui perääntymään eläkeiän nostoaikeista. Silti puheista kuultuna ovat (hallitus siis) voittajia neuvotteluissa. Ja onhan sekin selkiytymässä. Kun eivät saaneet tässä asiassa niskaotetta, ollaankin nyt vastavuoroisesti suunnittelemassa menojen leikkauksia vielä tällä vaalikaudella. Että niin tai näin, aina kansa häviää jollain tavoin. Jäädään nyt odottelemaan mitä leikkauksia aikovat toteuttaa. Kansalla on kuitenkin voimaa. Riittävä vastustus ja nettiadressi osoittivat, ettei kansa ole valmis nöyrtymään tuosta vaan. Taistelutta ei kaaduta, ei edes talviflunssaan ;). Hyvä niin!

Oma keittiöremontti alkaa lähentyä loppuaan. Tällä viikolla pitäisi olla valmista, mutta voihan olla että menee vielä ensiviikon alkuun. Näkee illalla kun kotiin menen. Päivän viivytys tuli kuitenkin hommissa, tosin syyllistä ei kannata hakea kun asia puhuttiin puhelimessa ja todellisuus olikin paikanpäällä toinen. Kyse on siis tuosta muovimattolattiasta. Vasta asentajan käydessä paikanpäällä tehtiin siihen viimehetken muutos suunnitelmaan ja siksi siis päivällä siirtyi asennusten aloitus. Siitä annan kuitenkin plussaa (reilusti) Puustellin asentajalle, että sai keittiön yläkaapit seinälle niin, ettei porannut kylppärin seinästä läpi. Vasta jonkun vuoden remontoituna ollut kylppäri olisi kirpaissut sydänalaa, jos sitä olisi pitänyt alkaa vielä paikkailemaan. Olisi mennyt koko laatoitus ja vesieriste uusiksi. Nyt siltä säästyttiin, kiitos kärsivällisen hitaasti poranneen asentajan!

Yritän aktivoitua blogissa hitusen. Viime aikoina vain on vapaa-aika ollut melkoisen kortilla, on kokousta ja tapaamista monen sorttista myös harrastusten parissa. Tietokonehommatkin tulee tehdyksi pääosin yön pikkutunteina, mikä näkyy tummuneina silmänalusina ja väsymyksenä. Kaiken tämän lisäksi tuo keittiöremontti on aiheuttanut sen, että asunto on kuin myrskyn jäljiltä kun olen tavaroitani siirrellyt kasasta toiseen ja koittanut ruoankin valmistaa parvekkeella retkikeittimen avulla. Olisi sitä palavan sinolin liekkejä saattanut naapurusto ihmetellä, vaan eipä kukaan ole palokuntaa soitellut tai tullut edes kyselemään, miksi liekit näkyy parvekkeella. On nimittäin niin, että illan jo pimennyttyä nuo liekin lepattavat valot näkyy todella selvästi loimuina.

Tämä tälläerää...