Räiskettä ja pauketta Karhuvuoren aamuun...

Keskiviikko 29.7.2009 klo 10:28 - Markus Salomäki

Illalla hiosti ja pilveä nosti taivaalle. Taitaa tulla ukkonen yöksi – näin ajattelin kun kannoin maitopurkkeja illalla lähikaupasta kotiin. Vaan enpä arvannut että pauke ja räiske voi olla aamuyöstä jotain ihan muuta...

 

Herään aamuyöllä joskus puoli neljän maissa ulkoa kuuluvaan paukkeeseen ja räiskeeseen. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt ukonilma on päällä, joten helteen vuoksi auki pitämäni tuuletusikkunat piti nousta laittamaan kiinni. Makuuhuoneen ikkunaa sulkiessani, tien toiselta puolen koivujen takaa nousi taivaalle mustaakin mustempi savu. Hätkähdin tilannetta. Ensimmäinen ajatus oli, että koko kerrostalo palaa. Ei kun hiukset vedellä kokoon yön jäljiltä, vaatteet niskaan ja avaimet ja kännykkä kouraan. Ja ulos. En huomannut ottaa parempaa kameraa mukaani, vain kännykän kamera mukana.

 

Näytti palo tulevan kerrostalon takaa, joten ajattelin sen olevan ala-Ruonalassa. Kiersin Karhuvuoren mäkeä alas ja Ruonalan Siwan kautta kohti savuvanaa. Pian palopaikka löytyikin Loitsutien kerrostalon takaa, Peiponpolulta. Alkuun juttelin muutaman katsomaan tulleen ihmisen kanssa. Arvailtiin, palaako talo vai roskakatos. En itsekään arvannut mennä lähemmäs ennen kuin huomasin ihmisiä talojen välissä. Kiersin muutaman talon takaa ja pääsyin Peiponpolun toiseen päähän, vajaan sadan metrin päähän itse kohteesta. Palokunta muuten saapui paikalle vasta kun olin jo Ruonalan Siwan kulmilla. (paloasema hajautettuna jonnekin Karhulaan väliaikaisesti).

 

Siinähän se. Räjähtelyt oli bensatankkeja joita tunnin aikana paukkuikin useaan otteeseen. Paikat ja autot oli liki loppuun palaneita, eli vain jälkisammutushommat enää käsillä. Tuulen suuntaa kiitteli paikallinen palomestari. Toinen suunta tuulelle ja olisi liekit nuolleet kerrostalon seinää.

 

Autoja meni 18 ja talleja kolme. Kaikkineen vahingot arvioitiin satojen tuhansien arvoiseksi. Palo lienee tahallaan sytytetty. Näiden tallien välissä oli reilun kahden auton levyinen pikitie ja molemmin puolin paloi maantasalle.

 

Lähdin viiden maissa kahvin keittoon seurattuani tätä liki tunnin. (No ihmisellä nyt vain on luontainen uteliaisuus...heittäkää ensimmäinen kivi jos olette synnittömiä...). Kuuden aikaan lähdin sitten töihin. Ironista?? Tuolla samalla paikalla jossa aamuyöstä musta savupatsas peitti tienoon, näkyi nyt vain aamun nouseva aurinko. Mieleeni tuli loppusanat Tuntemattomasta Sotilaasta; ”Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.”

 

Lähetin kuvan Ilta-Sanomiin lukijan kuvapalveluun. Melkotiukasti (tai ehkä tulkitsen väljemmin) tuolla ehdoissa lukee seuraavaa: ”Lähetetyn kuvan tai videon jälleenjulkaisu ja edelleenluovutusoikeudet siirtyvät Ilta-Sanomille (Sanoma News oy). Sen verran väljästi tulkitsen tuota, etten luovu kuvan lähetys- ja myyntioikeudesta itse täysin. Laitoin kuvan myös Iltalehteen ja Helsingin Sanomiin, onhan minulla oltava ottamaani kuvaan tekijänoikeudet. Puolestani saavat jakaa tuota kuvaa Ilta-Sanomistakin käsin, mutten silti hyväksyisi sitä, etteikö tähän levittämiseen ole minullakin oikeudet.

 

Nyt. Kello on 10.22. Lukijan kuvani on julkaistu sekä Ilta-Sanomissa että Iltalehdessä.

 

Kuvassa sammutuksen loppuvaihetta...